kohta kolme vuotta sitten
keho alkoi huutaa sinua
tulemaan vasten
mieli kuiskasi alitajuntaan
jos hän menee
minusta ei ole enää kuin varjoksi
sinä istut siinä
katsot niin kuin silloin
ensimmäistä kertaa
(oikein kunnolla huomasit kuka olen)
kun makaan nahkasohvallasi
odotan ensimmäistä siirtoa
iho jäykistyy kosketuksen alla
eikä voi olla tietämättä
tässä se on
loppuelämä
Selite:
En osaa enää. Rakastan yhä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana, suloinen, hivenen pelokaskin runo ehken? :) mutta kaikenkaikkiaan ihana, rakastuin tähän :) kauniisti osaat kirjoittaa :)