Kuljet haamuna unissani
hymyilet ja käännät selkäsi
Tahtoisin juosta perääsi ja halata niinkuin ennen
Suudella niskaasi ja hyväillä hiuksiasi
niinkuin ennen
Mutta en voi riistää vapauttasi
Lukita sinua häkkiin
Kahlita sitä kaunista lintua
minkä on hyvä lentää vapaana ja laulaa
En voi olla itsekäs, en voi leikata silkkisiä sulkijasi
En tahdo sinua hymyilemään viereeni tyhjää hymyä
mikä heijastuu silmistäsi
Niistä syvistä silmistä
mitkä ovat nähneet niin paljon
Tahtoisin jotain, mitä et voi antaa
Tahtoisin vaan palata kainaloosi
Kuulla äänen että kaikki on hyvin
Tahtoisin nähdä silmissäsi aidon hymyn
kuulla helisevän naurusi
Tahdon sinusta sen ystävän mikä minulla joskus oli
En enää muuta
Selite:
Menetyksen tie on pitkä ja kivinen, koskee kun kaatuu yhä uudelleen. Mutta tie vaihtui lopulta pehmeäksi hiekaksi, mihin voi piirtää varpaallaan hymynaaman ja nauraa sille. Jatkaa sitten matkaa hymy huulilla, muistot taskussa kun tuuli hiljaa pyyhkii askeleet pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
