Vedän verhot silmieni eteen,
en vilkaisekkaan maailmaa vuoteen.
En kestä nähdä sitä tuskaa,
jota tämä maailma sisältään hohkaa.
Eikö Jumalat voisi jo tähän puuttua,
eivätkö ne kuule kansojensa huutoa?
Viha ja kärsimys pesii kaikkialla,
kun ihmiset leikkivät maapallolla.
Luonto ihmisten tyhmyydestä tuhoutuu,
metsät savuna ilmaan haihtuu.
Jumalat antoivat luonnon ihmisen valtaan,
mutta meidän piti sitä myös huoltaa.
Joka päivä maa muuttuu mustemmaksi,
joka päivä ihminen muuttuu entistäänkin hirveämmäksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
