Metsäpolkuni vieressä
kuusen alla oli muurahaiskeko.
Eräänä päivänä pysähdyin
ja kysyin:
Otatteko murheitani kantaaksenne?
Ne nyökyttivät tuntosarviaan
ja kantoivat huoleni
syvälle uumeniinsa.
Ilon kastepisarat putoilivat
kuusen oksilta hiuksilleni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hennon taitavasti otat luonnon mukaan runoon. Miten muurahainen ottaakin huoleni kantaakseen? vain, kun niin kuvittelen. Ja loppu; ilon kastepisarat, jotaka kuusenoksilta putoilevat..Hieno!
Apulaisia löytyy ainakin luonnosta.
Mukava runo.