On etäällä etsitty onni
ja kaukana toiveiden pää.
Sitä kohden mun rientää täytyy,
ei aikani suo levähtää.
Lyhyt aikani tääl on, sen tiedän
ja pitkä on matkani tää,
niin kivinen mentävä polku
ja myrskyinen elämän sää.
Mut kiiruhtaa minun täytyy,
en jouda mä lepäämään.
Ken lepohon itsensä heittää,
on kuollut jo eläissään.
Mut kaukana vielä on onni,
en suojaansa etsiä saa
ja onneaan kohden kaikki
mun kanssani kiiruhtaa.
Mut sinne ei kenkään ehdi,
se riento vain turha on,
puoltiehen päästyä tuskin
jo nukkuvat kuolohon.
Mut kiiruhtaa minun täytyy,
en jouda mä lepäämään.
Ken lepohon itsensä heittää,
on kuollut jo eläissään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
