Makiaa magiaa

Valvoa kesäistä yötä.
Hengittää sateenjälkeistä ilmaa.
Kuunnella satulauluja radiosta.
Juhlia Suomen leijonia.

Katsellaa nukkuvaa kaupunkia.
Rakastaa omaatuntoa.
Tehdä parannusta ja uskoa
elämänvoiman antamaan kasvuun.

Viestitellä ystävän kanssa.
Nauraa tihrustaa, kun kutittaa.
Odottaa juhannuksen valkeita öitä.
Juoda malja vettä. Humaltua.

Saada vastalahja Neiti Kesältä.
Kuulla tuulen tauonneen.
Tuprutella tupakkaa yksinään.
Keretä siunata vihamiehiään.

Olla nelikymppinen ja yhä voimissaan.
Kantaa oma ristinsä, joka ei ole kevyt.
Aavistaa tuonpuolleinen,
vaeltaa marttyyrien maailmassa.

Nähdä sielunsa silmin,
mitä muut eivät näe, kuule.
Nauraa sisäänpäin, että heikottaa.
Tanssia vapauden tanssia.

Kestitä enkeleitä.
Herätä aamuun kiitollisena.
Lukea Pyhää Sanaa,
aralla tunnolla.

Taipua vielä ikeen alle.
Tuntea voimansa.
Nostaa ylpeänä päänsä.
"Minä selvisin tähän asti."

Kohtalo ei ole minun käsissäni.
Kohtaloni ei ole muiden käsissä.
Kohtaloni on valkeata magiaa.
Kun taivun, minä nuorrun.

Istua pitkään oman vaahteran alla,
ja ajatella numerologiaa,
laskea päiviä elokuuhun.
Elokuussa elämä hehkuu kauneimmillaan.

Sytyttää kynttilä.
Kiittää marttyyrien verestä.
Uskoa maailmaan, jossa hyvyys
on päämäärä.

Kulkea läpi maailman.
Kuin tuuli, hiljaa ja onnellisena.
Tuntea veren voima.
Tuntea elämä joka solullaan.

Rakastaa.
Olla rakastettu.

Muistaa, mistä on tullut.
Tietää, mihin on menossa.
Kunnioittaa, mitä on opetettu.
Ymmärtää oman heimonsa voima.

Soittaa pillillä satumusiikkia.
Kuulla enkelten laulavan.
Nöyränä, kaiken sen voiman,
makean magian, valtapiirissä.