Liha

Sanojen helinää kuuntelen.
Näkymätöntä henkeä suutelen.
Hän juovuttaa minut
viinillä tällä.
Radio päällä, ja huokaus.

Kerran kirosin Jumalan lasta.
Kerran opetin, mikä on jumalasta.
Mutta julmaa, perin julmaa,
ilkeätä ja pahaa.

Jumalanaan pitää omaa mahaa.

Kaksi kertaa väitin: Hän sinulle kostaa.
Kolme kertaa valehtelin: Hän ojasta nostaa.

Viisitoista kertaa vaihdoin maisemaa.
Kunnes synteihini sotkeuduin ja
jäin syntieni vankilaan.

Anteeksi anoen polvillani,
mä matelin kuin käärme mahallani.

Jos Jeesus on olemassa,
ja minä olen tässä.
Meidän välillämme olisiko
ihmisten massa?

Vai tuleeko hän tänne,
ja onko hän läsnä.

Kolmasti kiellän, kolmasti kiroan.
Hämmennystä ja kirousta,
pahuutta ja ilkeyttä.

Kaksi kertaa romahdin ja palvelin lihaa.
Kirouksen lähetin ja palvelin vihaa.

Anteeksi anoen kalliolla tällä,
jota Pietariksi kutsutaan,
ja elämällä
on jälleen aikaa minua varten.

Raamattu lupaa: "Hän on totta."
Uskonnotta on vaikea jaksaa.

Pelkojen keskellä kirkkaus hetken.
Elämänretken
pitkän
päämääränä,
rakkaus.

Seitsemästi uskoin: on enkeli tässä.
Seitsemästi unelmoin, onnea elämässä.

Kahdeksantena päivänä minä kuulin salaisuuden.
Yhdeksäntenä sain puvun uuden.

Eniten pelkään, mitä kymmenes on?
Lapsi auringon. Lapsi kuutamon.

Pitkään olen elänyt ja nähnyt paljon.
Mutten lasta kerjäämässä.

Kuinka siis on? Miten on minun laita?
On puhdas paita, puhtauden tiellä, tie kaita.

Ystävä sä lapsien, on yhä virtein täällä.
Maan ja merien ja tuulien päällä.

Pilven päällä enkeli istuu.
Aurinko paistaa, taivas kirkastuu.

Kolme kertaa opetin: enkeli on hyvä.
Luottamus syvä.

Anna anteeksi, sinä.
Että hektenä pimeänä,
mä kirosin sua.