Pala suklaata

Nostin höyryävän vuoan uunista pöytään ja riisuin kirkkaan oranssit patalaput tiskipöydälle. Vilkaisin tyytyväisenä ympärilleni siistissä keittiössä. Olin viettänyt huomattavan tovin asetellen kauniin kattauksen lautasliinataitoksia myöten pieneen keittiöömme, mutta nyt olin tyytyväinen. Keittiön oranssit ja vihreät sisustuselementit toivat sinne mukavan pirteän tunnelman. Huoneesta huomasi heti kuka sen oli sisustanut.

Tiesin että Cia tulisi ihan kohta kotiin, joten kävelin olohuoneen kautta eteiseen ja oikaisin matkalla sohvatyynyt ja maton. Olin päättänyt hemmotella tyttöä tänään, enkä halunnut hänen toteuttavan siivousintoaan. Eteisessä potkaisin laajimmalle levinneet kengät pois tieltä ja vilkaisin itseäni nopeasti seinällä roikkuvasta peilistä. Sipaisin hiukseni hieman parempaan järjestykseen, mutten jaksanut tehdä niille sen enempää. Hieman pitkähköiksi venähtäneiden hiusteni pörröttämisestä oli tullut tyttöystävälleni ärsyttävä tapa. Kaipa hän tekikin sitä vain kiusatakseen minua.

Samassa kuulin avaimen rapisevan lukossa ja käännyin hymyillen sisään tulevaa tyttöä kohti. Hän vastasi väsyneesti tervehdykseeni ja tuli takin naulakkoon saatuaan halaamaan minua. Nostin hänet kevyesti syliini saaden hänet henkäisemään hieman säikähtäneesti. Nopeasti hänen huulensa kuitenkin kaartuvat hymyyn ja suukotin kömpelösti hänen poskeaan. Hän oli yhtäkkiä paljon pirteämmän näköinen, enemmän oma itsensä.

Kannoin jo ilahtuneesti kikattavan Cian olohuoneeseen ja rojahdin kuluneelle sohvallemme tyttö yhä sylissäni. Kiersin käteni hänen vyötärölleen ja halasin lujasti. Se oli arkipäiväinen rituaalimme, joka oli saanut alkunsa Cian viimevuotisesta masennuksenpoikasesta, jonka olin kuitenkin onneksi onnistunut häätämään.

”Tiiätkö mitä?” mumisin tytön kaulaa vasten ja kurottauduin suukottamaan hänen nykerönenäänsä, ”sä olet ihan kuin pala suklaata.”
Cia pärskähti nauramaan ja katsahdin häntä hitusen loukkaantuneena, olinhan sen ihan kohteliaisuutena sanonut.
”Ai vähän niin kuin rasvapitoisuudelta?” hän kihersi ja nipisti ehkä hieman pömpöttävää mahaansa. Tyydyin tuhahtamaan nostamaan hänet ylös sohvalta. Täydellisen sopiva hän minulle aina oli.
”Tule, mennään syömään”, totesin hymyillen ja johdatin hänet kädestä pitäen keittiöön, ”oon ihan sua varten kokannut itse.”
”Tuoksuu ainakin hyvältä, enkä ehtinyt syömään töissä!” hän totesi ilahtuneena ja meni suoraa päätä istumaan pöydän ääreen. Selostaessani hänelle mitä kaikkea vuoassa löytyi, Cia vain nyökytteli ja kasasi ruokaa aimo annoksen lautaselleen. Tyydyin siis itsekin vain syömään ja katselemaan häntä.

Myöhemmin illalla löhösimme sohvalla, Cia käpertyneenä kainalooni, ja katsoimme jotain hänen valitsemaansa leffaa. Olin sammuttanut kaikki valot ja laittanut vain pari kynttilää palamaan pöydille saadakseni huoneeseen rauhallisen tunnelman. Tyttö olikin vienosti hymyillen asettunut kylkeeni kiinni ja tainnut nukahtaa aika nopeasti. Itse olin elokuvan lumoissa aivan lopputeksteihin asti ja havahduttuani päätin kantaa suloisesti tuhisevan tytön sänkyyn.

Rakastin kannella Ciaa, tyttö kun oli niin pienen kokoinen. Avasin makuuhuoneemme oven kyynärpäälläni ja astelin sisään pehmeällä sinisellä ja tummalla puulla sisustettuun huoneeseen. Olin vaihtanut parisänkyymme tavallisten lakanoiden tilalle ihanan pehmeät silkkivuodevaatteet ja sujautin Cian niiden väliin riisuakseni omat vaatteeni. Tyttö oli vaihtanut yövaatteisiin jo ruokailumme jälkeen. Tehtyäni hänelle seuraa kurkistin vielä yöpöydällä nököttävää digitaalikelloa.
00:02.

”Hyvää syntymäpäivää, rakas”, kuiskasin vielä näennäisesti nukkuvan Cian korvaan ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Juuri kun suljin omat silmäni näin kuitenkin vilaukselta niiden vihreinä hohtavan vastaparin ja vienon hymyn tytön huulilla. Tulkitsin onnentoivotukseni vastaanotetuiksi.