Synnyin maasta
syntisten.
Eksyin
elämän labyrinttiin,
umpikujaan tein risumajani.
Kuu seuranani,
tähdet kuulivat itkuni.
En vain koskaan olisi
uskonut löytäväni kaltaistasi.
pidä kädestäni kiinni
minun pelätessäni
pimeitä kohtia,
etsi kanssani
oikea tie ulos,
tee minut kokonaiseksi,
missä olit kaikki nämä vuodet?
Selite:
MIKSEN VOI NOUSTA KATOLLE, JA HUUTAA YLI KAUPUNGIN <b>RAKASTAN, RAKASTAN</b> sinua minä rakastan. Taidan olla onnellinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi todella kaunis runo. Pidän paljon. Upea :)