Heidän äänensä kaikuvat
yön henkäyksissä,
heidän muistonsa täyttämättömistä
lupauksista, kulkevat pitkin
katujen rosoista pintaa.
Kun kuulen heidät, myös minä itken.
minäkin, heikkona, satutan itseäni
yhä uudelleen.
Tunnen tulleeni petetyksi jälleen kerran.
Ehkä olen vain pieni,
liian helposti hyljättävä ihminen.
ja silti... aina odotan parempaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vaikuttava