Metsässä kuiskauksia,
hidas pimeyden koitto...
Se joka on vielä täällä
kulkee kohti kuolemaa
näkymättömään tuuleen
ja odottaa:
Kohta se tulee....
Kun on yksin
eksyy tahtomattaan menneisyyteen...
"Oksien katkeilu syksyn pimeydessä; kylmä, öinen hyytävyys..."
Elämän katoavaisuus on pahinta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakastuin tähän runoon jo otsikon luettuani. Mahtava.