Taidan haluta erota
Ei meistä mitään tullutkaan
Mennään siis sittenkin erikseen
Elämäämme kulkemaan
Olisin ehkä halunnut naimisiin
Öisin vierelläsi silmäni sulkea
Mut tällä kertaa eri suuntiin
Tiemme taisivat kulkea
Et ansaitsisi sä alkuunkaan
Naista näin hankalaa
Luokse toisen mä mennä sun annan
Luokse luonteeltaan ihanamman
Ikuisesti sua rakastan
Mutten tahdo sun kantavan taakkaa
Pelkästään toiseen suhteeseen
Sut taisin mä matkalla saattaa
Itken vielä monta yötä
Että sinut mä menetin
Pitkään suoritan surutyötä
Mutta kai silti mä oikein tein
Selite:
Eron koittaessa ihminen on kaiketi haavoittuvimmillaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavaa tekstiä. Runoa on helppo lukea, se ei tunnu siltä, että on kirjoitettu väkipakolla. Joskus loppusoinnullisissa runoissa tuppaa käymään niin. Kaunis kokonaisuus.
Loppusoinnut toimivat tässä oikein sujuvasti. Voimia sinne, surukin voi kasvattaa.