Minä tiesin sinun olevan valehtelija ja pettäjä, johon ei voisi luottaa. Muta silti sait minut ihastumaan itseesi, minä uskoin että voisit olla erilainen kuin olin luullut. Mutta ei sinä valehtelit minulle, hyppäsit takaisin entisesi syliin ja olit kuin et olisi koskaan sanonut minulle mitään. Outoa eikö?
Selite:
tämän oon kirjottanu, joskus pari viikkoo sit... olin aika angstina sillon, se varmaa selvii tosta runost.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Katkeruus välittyy hyvin läpi. Mutta olisi helpompi lukea, jos jaksottaisit... :)
Tiedän tuon tunteen hyvin, mutta ehkä runo tämä ei ole? Sopisi ehkäpä paremmin johonkin muuhun kategoriaan.