kaipaan sinua isä

Muistan aina ne ajat kun isä oli vielä luonani, hän luki samettisella äänellään minulle iltasatua ja peitteli minut. En koskaan voinut kuvitella hänen lähtevän pois rinnaltani, hänen piti olla siinä ikuisesti ja katsoa kun minä kasvan. Mutta sitten sinä lähdit, jättäen minuun syvät haavat. Katsoin kun äiti itki ja kun hän selitti minulle ettet sinä tule enää takaisin, minä en uskonut ja aloin huutaa sinua, mutta en koskaan saanut vastausta. Sitten kun seisoimme haudallasi, kun arkkusi laskettiin syvään kuoppaan, minusta tuntui kun sydämeni olisi haudattu mukana. Miksi sinun piti lähteä? etkö sinä nähnyt kuinka paljon sinua tarvitsen ja kuinka paljon sinua rakastin. Olit minulle kaikkeni.

Nyt yhdeksän vuoden päästäkään tuska ei ole lievennyt ja istun edelleen iltaisin haudallasi ja kerron sinulle mitä minulle kuuluu ja miten pärjään koulussa. Tiedän että sinä olet taivaassa ja kuulet minua vaikken näekään sinua. Tiedän että sinä istut kultareunuksisella pilvellä ja valvot että minulle ei tapahdu mitään pahaa. Rakastan sinua ikuisesti isä.