näkisittepä kyyneleeni,
tuntisittepa kipuni..
silmiini sattuu, olen itkenyt taas liian kauan.
antakaa minulle syy hymyillä ja uskoa taas elämään,
antakaa lupa iloita.
hyväksykää minut sellaisena kuin olen,
älkääkä ajatelko minua mielikuvitusolentona jota en ole...
olen minä enkä muuksi muutu,
en tahdo enää näytellä kelvatakseni teille.
odotan hyväksyntäänne.
mutta sattuu liikaa sanoakseni sen ääneen...
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| missneiti | hyväsyntä | 14.10.2010 | 1 | Runo |
| missneiti | omat virheet | 26.4.2010 | 1 | Runo |
| missneiti | pallo tulevasiuuteen | 30.11.2009 | 0 | Runo |
| missneiti | aistia sinut | 9.11.2009 | 0 | Runo |
| missneiti | en uskalla hengittää... | 9.11.2009 | 1 | Runo |
| missneiti | tahtoisin juosta pois | 11.8.2009 | 0 | Runo |
| missneiti | ilman mitään | 27.7.2009 | 3 | Runo |
| missneiti | mikä se sana olikaan? | 15.6.2009 | 0 | Runo |
| missneiti | unohdettu | 15.6.2009 | 0 | Runo |
| missneiti | miks ei voi... | 15.6.2009 | 0 | Runo |
Kommentit
Raskaita ajatuksia, pyyntöjä.
Voin hyvin samaistua tekstiisi, tuntemuksiin.
Jos itse on tarpeeksi taitava esittämään roolia, eivät muut edes huomaa sen olevan roolia. Vieläpä jos he tuntevat sinut vain tässä roolissa, kuoressa.
Eikä kaikille tarvitse näyttää sisintään, mutta kannustan joskus näyttämään jollekin luotettavalle ihmisille sen oikean sisimmän.
On raskasta näytellä, roolin voi romuttaa kerta rysäyksellä tai muuttaa pikkuhiljaa.
Tärkeintä on kuitenkin olla tyytyväinen itseensä.
Onnea.