Niin monen väärän valinnan kautta
olen saapunut tähän,
epätoivon mustille porteille.
Tie jäljessäni on sammaloitunut
ja polulle kasvanut aarniometsä
synkkä ja pimeä,
palata ei voi.
Kuinka uskallan avata nuo portit,
tehdä enää yhtäkään valintaa?
Jokainen valitsemani polku
vei umpikujaan
tai kadotukseen.
Pääseekö täältä enää pois?
Riittääkö itseluottamukseni
enää valitsemaan edes väärää.
Tässä nojaan portteihin
ja sieluni imee epätoivoa.
Minulla ei ole avainta
päästä täältä pois.
Se on sinulla.
Annoin sen sinulle.
Mutta sinä jäit taakse
metsään
enkä voi palata.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
