Katukahvilassa
seuraan maailman menoa
sen vehreästi katetun katoksen alla.
Kuppia huullilleni kallistaen katselen
kun sadepilvet leijailevat keikkuen halki taivaan
tuulen saattelemina.
Odotellen suunnan muuttumista,
sinitaivaan avautumista tarjoten syliään auringolle
sulkeudun ajatuksiin syviin...
Hellän halauksen ikävä
kuiskuttelee, ikävä syöksyy kuin pommikone sieluuni.
- Elämä ja sen kirjo on Sateen sumentama.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
taitavasti tunnelmoit
pidin todella paljon