Nimetön

Hiljainen juna-asema.
Vanhahtava blues soi.
Saksofoni vaikeroi kaihoisasti,
valittaa raastavan kauniisti.

Sadepisarat valuvat alas junan ikkunaa.
Blues vie kaupungin laidalle,
köyhälistökorttelin pihamuurille,
ranskalaisille parvekkeille.

Surumieliset sävelet nousevat yöhön,
sulavat rikkinäisiin sydämiin.
Joku itkee heidän puolestaan.
Yksinäinen soittaja.

Tuuli vaikenee.
Taika katoaa.
Huomenna taas.
Mutta he hymyilevät.