Alkoholin voittokulku

Runoilija Huurre

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.8.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämä on niin syvältä. Onneksi on asioita, jotka tekevät siitä elämisen arvoista kaikesta tuskasta huolimatta.
 

Minä, se yksinäinen
keskellä voittojuhlaa.
Vieraat ovat siitä juovuksissa,
minä yksin
istun hiljaa nurkassa.
Kuin aikuinen lasten keskellä.
Minua palelee.

Sota on alkanut.
Mikä minä olen taistelemaan
maailmaa vastaan, kun
se on jo vienyt ystäväni?
Siihen he ovat humaltuneet,
eivät minuun.

Mitä maailmalla on minua vastaan?
Kuinka kauan minun täytyy taistella
- vai olenko jo hävinnyt?
Mikse SE on ehto sille, että
voin kuulua samaan porukkaan
kuin muutkin?

Missä ovat ne muut, jotka
taistelevat?

- Missä on lisää juotavaa?

Selite: 
Turhautunutta purkautumista viinanhuuruisesta maailmasta, jossa tunnun välillä taistelevan ihan yksin.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot