Nimetön

Minulla on kynä,
minulla on paperia.

Minulla on aikaa,
minulla on ajatuksia.

Maailma on leikkikenttä,
me olemme sen paloja.

Se on paloja meistä.

Sain musiikkia,
sain käden ympärilleni.

Onko oloni nyt parempi?

Ainakin lämpöisempi
ja turvallisempi.

Pidän siitäkin,
mutten liian kauaa.

Musiikin sanoituksetkin sopivat hetkeen täydellisesti.

Varmasti tarkoituksella valittu,
tai vähintäänkin "ali"tajunnassa.

Nyt olen täällä,
toisessa maassa.

Kodittomana puistossa,
teltassa vesisateessa.

Ilman aikeita palata,
sinne mistä lähdin.

Siihen, minkä jätin taakseni.

Olen jättänyt kaiken,
koko elämäni.
Aina, yhä uudelleen.

Nykyään jo juosten,
pakoon, yhä kauemmas.

Kuinka kauas pääsee jalkaisin?
Kuinka kauan voi selvitä?

Edes yksi päivä,
oikeassa elämässä,
aidossa paikassa
korvaa kyllä yhden kuoleman.

Selkääni silitetään,
sade ropisee katolle.

Lapset leikkivät puistossa,
linnut visertävät puissa.

Ilma on raikas,
hiukan savuinen.

Muovipussissa on linnun kuva,
seinässä reikä.

Kirsisääski seinien välissä,
lentokone lentää ylläni.

Siirsin sääsken ulos,
se on osa luontoa.

Ei sitä tulisi tappaa,
se on osa meitä.

Me olemme osa sitä.

Mystinen psykofyysinen,
mekaanisen kaltainen olento.

Täysin erilainen kuin me,
silti samalta kaavapaperilta.

-----------

Täytyy vaan opetella päästämään irti,
omista ja yhteiskunnallisista peloista ja kohdata ne.
Avata mielensä vapaaksi maailmankuvan
ja oman itseyden mullistaville totuuksille kaikkeuden
todellisesta luonteesta.

Kun ei tarvitse pelätä itsensä tai muiden puolesta
on vapaa vastaanottamaan uutta,
muutoksia ja eräänlaista vastuuta.
Omasta itsestään, elämästään ja sielunsopimuksista.

Sielunkumppanina luonto,
kaikkine voimineen ja heikkouksineen.
Valoineen ja synkkyyksineen
on hyvin voimakas ja vaikuttava sielunsidos.

Olemmehan ylipäätään syntyneet tänne sen voimasta,
juuri se voi milloin vain meidät tuhota.

Turha taistella sitä vastaan,
sille tulee antautua.

Se meidät elättää,
se meitä opettaa.

Tietää tasan tarkkaan
miten kaavat lasketaan,
kuviot toteutetaan.

Yhdy siihen, sillä se sinä olet
ja se on sinä.

Turha paeta itseään,
taistella vastaan.

Vielä turhempaa on paeta "Jumalaa",
kaikkiallista tietoisuutta,
taistella sitä vastaan.

Se on ainoa voima,
joka atomimme kasaa.

Se on ainoa voima,
joka meidät pitää kasassa.

Se on yhtä luonnon kanssa,
kuten mekin.

On turha taistella vastaan.

Meillä on omat halumme,
meillä on omat tarpeemme.

Älä kuitenkaan takerru harhaan,
sillä asiat muuttuvat.

Ainoa pysyvä asia
on muutos.