Minun elämä,
siskon elämä,
meidän molempien elämä taitaa olla aika pohja mudissa.
Miten juuri sisarusten elämä voi olla näin kurjaa ja kamalaa?
Vaikka samalla salaa minä, pikkusisko toivon,
ettei elämämme hetkeen muuttuisi,
sillä niin kauan kun sinulla ei elämässä kaikki ole täydellistä,
niin kaunan sinä tarvitset minua,
ja niin kauna tiedän että minulla on aina joku jonka puoleen kääntyä,
joku jonka luokse mennä
Mutta mitä tapahtuu päivänä kun elämäsi laatu paranee?
Unohdatko minut?
Jätätkö minut yksin?
Vai otatko osaksi elämääsi ja jaatko myös ilosi minun kanssani?
Selite:
Luettuani runoni siskolleni istuimme minuutteja aivan hiljaa... se hetki oli ihana, vaikka ehkä hieman jännittävä<3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää on hellyttävä, haikea ja kaunis runo :>