Tiedän tytön, joka usein sistuu tietokoneen ääressä hiljaa.
Kyyneleet silmissä, muutama kyynel jo poskella valuen,
ystävän kuva tai runot edessä.
Ennen tytö osasi liittää ystävänsä kaikki runot ja kuvat jotenkin itseensä,
kehua niitä.
Nyt kaikki on toisin, tyttö ei löydä ystävänsä kuvista mitään, miten voisi itsensä liittää niihin.
Runot ovat vieläkin eritysen kauniita, mutta tyttö ei vain enään osaa kommentoida mitenkään ystävänsä runoihin.
Molemmat sanovat, että on pahaolla ilman toista, mutta kumpi puhuu totta?
Toinen on onnellinen, toinen ei enään tiedä mitään onnellisista ajoistaan.
Onko tyttö vain itsekäs janotessaan hieman huomiota ystävältään?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
