tule
kulje luokseni yli kivisen tien
alta holvikaaren sortuneen
tule
kulje lävitseni kokonaan
yössä suloisen unen kuljen yli varjottoman maan
itseni eteen sen laskin
yksin silotin
vain silloin
vain minulle
ei rosoja koskaan ollutkaan olemassa
siis hiljaa
kuin untuvana tuuleen kadoten
tule
hiipien hymyäni ympäröivän muurin varjossa
tule
aloitetaan maailmani alusta, kokonaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi