Puheensorinaa,
se päätäni rasittaa.
En keskittyä pysty,
mitä sanotaan.
Tietoa päähämme kai ladotaan.
Istun syvemmälle tuoliini,
uppoudun sisälle ajatuksiini.
Ajatusteni kanssa keskustelen,
niitä keskittyneesti kuuntelen.
Kunnes opettaja katseeni vangitsee,
keskittymiseni häiritsee.
Johan on kumma,
kun ei edes koulussa
saa keskittyä.
eikä unisena näyttäytyä.
Pian kello pärähtää,
tärykalvonikin värähtää
ja pieleen meni runo tää.
Selite:
joo... heh. äidinkielentunnilla kirjoitettu.. ja sen kyllä huomaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Heh, tylsiä tunteja taitaa olla:)