pois heitetty

Kulkee pieni poika,
isossa takissaan.

Vaan yksinäisyys seuranaan.

Pitkiä katuja loputtomia,
sydän täynä toiveita lohduttomia.
Mitä väärin tehnyt on,
saadakseen kurjan kohtalon.

Sade selkäänsä piiskaa,
kuin ruoska,
se kipua tuottaa.

Kirkkaat tähdetkin,
loistavat hänelle synkkinä.

Pikkuauton taskustaan kaivaa,
rikkinäisen,
ja muistaa ajan kultaisen,
kun
tunsi olevansa ihminen.

Hetken sille hymyilee,
vaikka silmiä se kirvelee.

Autolla hetken leikkii,
kuten maailma on hänen kanssaan leikkinyt.

Kaukana ihmiset nauravat,
juhlivat,
hienoissa puvuissaan.

Poikaa ei kukaan huomaakaan.

Mädäntynyt omena,
pois heitetään,
kuten lapset,
jotka kadulle jätetään.

Poika löytää omenan,
ja saa siitä

viimeisen aterian.