TOUKOKUU

Ennen kuin
vihreä koivunlehdissä puhkeaa
suudellakseen aurinkoa,
näkymättömissä kylmältä viimalta
On
rungon sydämessä
kirkas mahla
lähtenyt liikkeelle
ja ravinnut silmut.

Kaikki on tehty
valmiiksi puhkeamista varten -
vain lämpö puuttuu.
Ja
sen tullessa harmaa silmu
puhkeaa tuoksuvana, tahmeana
suloisena hehkuvaksi peitteeksi
rungon ympärille.

Niin kuin olen odottanut
kirkas mahla
sydämessäni
pakahtumaisillani,
tietäen jotakin puuttuvan.
tietämättä
miten se puhkeaa.

Ja sitten tulet sinä
ja lämmität
vain kosketus, aivan tavallisen
käden kosketus
ja
suloisena, tahmeana, tuoksuvana
tiukasti sulkeutuneet silmut
aukeavat sisälläni, ihollani
kuin silmät näkemään.

Aistimaan pakahduttavan
ikävän lämpöön,
kuumaan tuuleen.

Ojennan uuden olemiseni
lämpöä kohden
ja minun toukokuuni;
se on kirkas ja selkeä.