Minulle tosi rakas

Jos joutuisin koskeen 
jos pieniksi pirstaleiksi särkyisin,
Sinä tulisit perässäni,
kasaisit ehjäksi taas.
Sinä kirjot nimeni kankaaseen,
sinä teet päähineen tuiskuun ja tuuleen.
Sinä vaatisit, etkä vaatisi.
Kyse on arvoista.
Joissakin asioissa ei vaan arvota.
Sinä suot matkamiehille suojan,
sinä pidät ihmisistä huolta.
Ja vaikka olisi annettu aivan mahdottomat ainekset,
sinä saat aikaiseksi niistäkin jotakin järkevää.
Epäilystä sinä vain sisuunnut.
Pieneksi sinut on lyöty, pienenä yhä vain hyvin ponnistanut.
Sinulla on hurja pää, tarkka, tunnollinen.
Sinulla on terävä sana, suora puhe, rajanveto ja rehellisyys.
Sinä pidät hyvästä käytöksestä, rauhallisesta olosta,
mutta olet myös pelkkää väriä, rohkeutta,
lasikattojen helinää.
Sinua ei viilata linssiin, asia on edestakaisin käännelty,
jokainen kivenalus aina tarkasteltu.
Sinulla on siisteys ja sinulla on järjestys.
Sinä ottaisit reunasta kiinni, etkä päästäisi irti.
Melkein mitä tahansa voi näin kantaa.
Sinä kestät vaikeita aikoja, ihmisten hätää.
Sinulla on rohkeus ja sinulla on epävarmuus.
Sinä menet metsään ja sinä menet kaupunkiin.
Sinä tiedät valvotut yöt, mielen muistikuvat siitä,
kuinka on oudosti syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen.
Sinä olet taas tässä, sanot, älä yritä hajottaa itseäsi pieniksi palasiksi.
Sanot, että olen sopiva omana itsenäni.
Ja Sinä, Sinä olet minulle tosi rakas.