Kaipaan kärppääkin vähäsen

Kaipaan aikaa
jolloin kaikki oli yksinkertaista
kuin Saimaan saaressa pikkuinen torppa.
Kaipaan aikaa 
jolloin lillukan varpuihin saattoi kompastua,
mutta metsässä, kaikessa rauhassa.
Kaipaan aikaa,
jolloin kaikki koostui vähäisemmästä
määrästä palikoita,
aikaa jolloin väärien vastausten
mahdollisuus oli pienempi.
Kaipaan norppaa lepokivellään,
kaipaan saukkoa ilman toisia merkityksiä.
Kaipaan aikaa, jolloin huomionhakuinen 
metelinpito itsestään ei ollut vakio.
Ei tarvinnut olla haloo itse, eikä tarvinnut
toistenkaan olla
ollakseen niin sanotusti sosiaalinen.
Kaipaan aikaa, kun emme olleet suurennuslasien alla.
Kaipaan kettua, kaipaan pöllöä, kaipaan kärppääkin vähäsen.