Niin kuin aina ovat tehneet,
antavat ne nytkin lehtensä,
vihreydestä riisutut,
maan poimia omakseen.
Kultapukuinen lehti käpertyy
toisen viereen,
samanlaisen.
Rypyissään soi hiljainen kiitos.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Olen kulkenut pitkän matkan mutta olen vasta tässä. "Olet vasta tässä", he sanovat. Mutta kukaan ei kysy, kuinka kaukaa olen tähän hetkeen tullut. - Maaria Leinonen Kiitokset kaikille palautteen antajille!
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Laura | Jokien uomat tietävät kaiken | 16.9.2026 | 3 | Runo |
| Laura | Lento | 15.9.2026 | 1 | Runo |
| Laura | Kun aika on tullut | 2.9.2026 | 2 | Runo |
| Laura | Ennen kuin on myöhäistä | 17.8.2026 | 4 | Runo |
| Laura | Sydänyö | 3.7.2026 | 3 | Runo |
| Laura | Alku | 29.6.2026 | 1 | Runo |
| Laura | Saaressa | 28.5.2026 | 2 | Runo |
| Laura | Rakkauskirjeet | 22.5.2026 | 4 | Runo |
| Laura | Silkkiä ja rohdinpellavaa | 19.4.2025 | 7 | Runo |
| Laura | Kaipaako meri | 13.1.2024 | 11 | Runo |
Kommentit
Hellänkaunis viimeinen rivi.
luopuminen on puettu kauneuteen