Niin siinä unessa minä lensin
ja taivaani oli sininen,
vaaleaa safiiria, pilviä vailla.
Allani merenpinta, joka väreili
niin kuin rakkaani katse,
kuin rakkaani katse
minua varten se vain väreili,
ja taivaani oli valoa täynnä,
kun lensin keveänä
kuin kaukaa lähtenyt koivunlehti,
leikiten oksastaan irronnut.
Luodolla haahkan untuva,
lämmin kuin rakkaani sydän.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit