Katselen järven laineita,
joiden yli käy hellästi
syksyn lempeä valo,
rannan hiekkaa, kivien uurteita,
ja niin jälleen janoavat toisiaan
kaksi erilaista,
maa vettä
niin kuin vettä janotaan,
vesi maata
niin kuin vakaata maata,
jota vasten
vuodattaa pisaroita
ilon,
surun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit