Puristan silmäni kiinni.
Avaan ne uudellen mutta en näe mitään.
Suru on sokeuttanut minut.
Koitan kuulla äänesi mutta sinä et ole lähellä.
Olet ikuisuuden päässä minusta.
Vajoan polvilleni ohueen lumihankeen.
Silmiäni kirvelevät surun kyyneleet.
Tiedän etten näe sinua koskaan.
Olet poissa ikuisesti.
Otan pakkasen kylmentämän veitsen käteeni.
Minulla ei ole syytä elää.
Tammet narahtelevat vienossa tuulessa.
Lasken veitseni pois.
Sinä et haluaisi tämän tapahtuvan näin...
(seuraavana aamuna tyttö löydetään hirttäytyneenä)
Selite:
hmm.... olin hyvin väsynyt....
tää runo liittyy varmaan jotenkin siihen et mun bestis on nyt poissa... (ei kuollut vaan mummollaan...)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvoja tunteita....tykkäsin...osaat kirjoittaa...<3
"Sinä et haluaisi tämän tapahtuvan näin..." toi lause herätti ajatuksia :O mahtavaa, sait mut ajattelemaan, son aika harvinaista :'D
Tuo viimonen lause ei oikein sopinut runoon.
Mutta hei! ei se nýt niin kauheata voinut olla!!! ;)
Pieni pyyntö sinulle.. Älä laita runojen loppuun kahta tai kolmea pistettä..