Laskeva aurinko punaa maiseman.
         Kuljen tummaa metsänreunaa paljasvarpain.
                     Tumminen kuusien alla näen
                                    Hänet.
                    Hän tuijotti minua kylmästi
                         punaisilla silmillään.
          Tummat hiukset heiluen ikuisuuden tuulissa.
                     Hullu virnistys kasvoillaan..
                       Tuijotimme toisiamme.
                Käännyin ympäri aurinkoa kohti.
                         Hän oli edessäni.
              Hän sulki minut kylmään syleilyynsä.
              Tunsin elämän liukuvan pois minusta.
                        Maisema sekoittuu    
           laskevan auringon verenpunaiseen loistoon.
                         Näköni sumentuu.
        Näen enää vain hänen mielipuolisen hymynsä
               Hänen suupielensä ovat veressä.
                          Minun veressäni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Miusta tuo on hirveen surullinen ja herättää ajattelemaan monia ajatuksia,näin kerran samantyylistä unta ja heräsin itku silmässäni..:/
Hieno...tykkäsin...<3
"Maisema sekoittuu
laskevan auringon verenpunaiseen loistoon." uiiihiihii :3
öh.. tulee mieleen joku/ jokin... mutta muuten niin ihan hyvin kirjotettu.. >.<