Muisto

Joskus nuorempana
katsoin kaihoten eteenpäin,
tänne aikaan jossa nyt elän.
Toivoin tänne suurta ja upeaa.
Jotain joka silloiset haavat vois parantaa.

Oli sydän silloin kovasti rikki,
tuntui ettei sitä kokoon saisi suurinkaan tikki.
Se ensi rakkaus,
se kovasti satutti.
Pienen tytön polvilleen pakotti.

Vaan nyt kun joskus taaksepäin katsahdan,
siihen arpeen rinnassa pikkuisen kurkistan.
En väheksy, vaan ymmärrän kyllä.
Se kaikki silloin tuntui vaan niin paljon suuremmalta.
Vaan nykyään vain hattaralta.
Ihan kauniilta muistolta,
pienen kilven alla.

Voi kun voisi ajassa palata,
sitä pientä tyttöä kovasti halata.
Kertoa sille, että elämä kantaa.
Ja voi kuinka kauniita asioita
maailma vielä lahjaksi antaa.