Aamuroudan keskellä
katuvalojen loisteessa
kävelen hengityksen huurutessa
Vastaani tulee vanha pariskunta
kellon käydessä hieman yli kuutta
kaikessa hiljaisuudessa yhdessä
Joka aamu
he hiljaa kumarassa kävelevät
olenkohan koskaan kuullut heidän suustaan sanaakaan
Tänä aamuna
heidän vastaan taas kävellessä
teki mieleni sanoa heille hyvää huomenta
Sanattomasti
kuljin kuitenkin ohitse pää kumarassa
ja hengitin kylmää pakkasilmaa
Tunsin hyvää oloa heidän puolestaan
miettien että
hiljaisuudessa ja kylmyydessäkin voi elää rakkaus.
Selite:
Sainpa mä päivän päätteeksi sanoiksi aamuisen mietintäni. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
