"tule! Mennään katsomaan!"
Hän ojensi minulle kätensä ja minä tartuin siihen.
Hän johdatti minut järven rannalle.
"Katso! Näetkö?"
Minä näin.
"Vain ystävät ymmärtävät, eikö niin?" hän kysyi minulta. Näin hänen hymyilevän onnellisena.
"Niin, vain ystävät ymmärtävät",vastasin.
Näin auringon nousevan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana :)
Onpas mukavan iloinen/onnellinen runo. Tykkään! Ja kiitos kommentista!
nätti tämä :>