Mukana pakkasessa

Talvipuutarhan polulta poimin kiven, kuljetan mukanani.
Polku haihtuu jäljessäni. Kivettyneen siemenen asetan paikoilleen.

Siemen on parempi kuin muuten täyttynyt kolo.
Ei tarvitse muuta, tarkastella vain
hieman aurinkoisten aamujen ituja.

Betonivarjojen ja lasilupausten viiruttamilla retkilläni
kouraisen siementä ihan muistaakseni.
Huurre sulaa nyrkissäni.

Kieppuva räntä ei voi viedä oikeutta kukan tuoksuun, helotukseen, kuin ainoastaan ajaksi.
Jokainen hiutale kuin siemen.

Jääriite umpeutuu siimeksessä, puutarhaa painaa sohjo.
Hämmästyn ituani, kaipaan kukkaani, muistan
aavistaneeni hallan.

Hieman aurinkoisten aamujen ituja.