Kun lupasimme olla aina yhdessä,
Tiesin sen olevan liian täydellistä.
Aikataulut pieleen menneet on,
Joskus tunnen olevani seurassa onneton.
Toivoisin voivani palata,
Aikaa taaksepäin kelata.
Peruuttaa asian muuttuneen,
Yhdistää palasiksi hajonneen.
Ilman teitä en olisi mitään,
Mutta tuntuu ettemme ole ne samat ihmiset enään.
Kuinka sen piti olla täydellisen pitävä,
Nyt minulla on jäljellä suunnaton ikävä.
Ehkä vielä jonain päivänä,
Kuin taivaalla loistavina tähtinä,
Muodostamme kuvion,
Joka uudestaan taas ehjä on.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Harmi ettei asioita tajutessaan voi saada pois tiettyjä tapahtumia. Mutta toisaalta kun niitä ei saa pois, niistä oppii niin paljon. Tykkäsin runossasi etenkin viimeisestä kappaleesta :> Se oli hyvä ja kaunis lopetus, toivottavasti vain runolle...