Paniikki

Se nosti nihkeät kätensä kasvoilleen
teroitti kyntensä ilmassa
ja veti syväjuovaiset haavat kasvoihinsa

Oli vain yksi tapa selviytyä,
kun Hän tuli

Sydän alkoi takoa varoittamatta kylkiluita vasten
veri kohisi päässä
tukehduttava tunne kuristi kurkkua
hengitys kulki vaikeasti,
Hänen näkymätön kätensä kuristi sitä

Kasvojen verijuovat olisivat voineet olla jo arpia
sillä lamauttavan pelon keskellä se ei pystynyt tuntemaan niistä säteilevää kipua

Kuina lohduttaakseen itseään
raapimalla ja viiltämällä
se etsi kosketuspintaa itsestään,
yritti toimia voimana, joka vaikkuttaisi enemmän kuin
sydämen kauhuinen takominen

Kyynelvirta saattoi olla jo pitkä
mutta se ei ollut varma
koska tällä hetkellä hän ei ollut varma yhtään mistään
ei edes nimestään
merkitystä oli vain ajassa jossa se seisoi voimatta taistella vastaan sitä,
jota eniten pelkäsi ja vihasi

Viimein jostain saapui enkeli