katson monitoriasi toivoen
että jotain muuta tehdä vois,
mutta vaan epätoivo se suo
nuo kaikki piuhat ja letkustot
jos yhdenkin irrotan niin poissa oot
kuulen kuinka kone hengittää
se sua viellä elossa näin pitää
kauanko on aika kysyn hiljaa
Yksi Jumala tietää: joku vastaa
silitän kättäsi viileätä
kuiskaan korvasi: tänne jään
kuuletko minua vielä
purista kättäni
älä jättää minua yksin kulkemaan tiellä
tule luokseni takaisin
kone hiljaa huutaa
hoitaja juokse - elvytys, vielä kerran
ei, viiva ei muuksi muuttuu
kätesi hiljaa valuu, silmäsi suljetut
lääkäri vielä sanoi, nyt hän on menehtynyt…
Selite:
ihmisen elämä on kuin tomu jalkojen alla...Ihmisen elämä on kuin ruoho, joka aamulla elää ja illalla kuihtuu pois tai kuin tuulen henkäys, joka hetken tuntuu, mutta sitten haihtuu olemattomiin. ...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Juuri niin sanoa sielu sisin ja oksentaa sen pahaolo taivaalle sateenkaari perhosiksi. hyvä runo!
Surullinen, liikuttava runo, hyvä