Eksynyt ja Särkynyt

Eksynyt enkeli
taivaasta tipahti
sen siivet meni rikki
ja sädekehä hävisi
Vuodesta toiseen
se maan päällä taivalsi
toivoen, että kaltaisensa tapaisi

Eräänä päivänä
antoi periksi suruissaan,
eihän toista kaltaistaan
ole olemassakaan.
Ei uskonut että onnen löytää milloinkaan,
ei elämä ole niin reilua kuitenkaan.

Suuri maailma
sitä julmasti riepotti,
se päätti mennä
minne tuuli kuljetti.
Useasti se matkallaan
itsensä satutti,
siksi suojamuurin
ympärilleen pystytti.

Kun se kerran vähiten odotti,
hän katsoi sitä silmin särkynein ja hymyili.
Esitteli itsensä ja kohteliaasti kätteli
hän oli pieni Särkynyt enkeli.

Sille hän oli
vielä suuri mysteeri,
mut ei mennyt kauaa
kun hänet jo selvitti.
Toivon, että silloin tapasit kaltaisesi,
olet aina rakas enkelini.
Lahja, jonka taivas lähetti.