Nymmeli

Muistan kun kehräsit sylissäni. Nukuit mahani päällä. Herätit minut maukumalla. Inhosin sitä. Nyt antaisin mitä tahansa jotta herättäisit minut niin.

Teit minut hulluksi seuraamalla kun halusit jotain. Voi, jos voisit vielä seurata minua. Muistan kun haistelin turkkiasi, jotta muistaisin, mille tuoksut, kun olet poissa. Nyt en muista sitä hajua enää, vaikka vannoin, että muistaisin sen ikuisesti.

Kutsuin sinua ja tulit juosten luokseni. Kutsuin sinua vielä hetken sen jälkeen, kun olit poissa. Oli aina yhtä musertavaa muistaa, ettet tule enää luokseni. Olit ystäväni, kun minulla ei ollut muita. Pysyit vierelläni ja rakastit minua ehdottomasti.

Laskin sinut pieneen arkkuun, laitoin kaksi herkkupalaa matkalle. Toivottavasti sait taivaassa lisää. Kasasin tiiliiä hautasi päälle ja keräsin kauneimmat kukat, mitkä löysin. En silti tehnyt tarpeeksi. En osannut olla siinä tilanteessa.

"Hankitko uuden kissan?", kaikki kysyivät. Miksi? Mikään ei sinua korvaa. Matkamme jäi liian lyhyeksi. En ikinä unohda sinua. Toivottavasti näemme taas, kun minä lähden tästä maailmasta. Olethan taivaassa taas lemmikkini? Rakas kissani.