Pyyhin huurustuneen peilin suihkun jälkeen ja sekunnin murto-osan ajan näen kasvosi siellä.
Kuljen makuuhuoneen ohi, ja näen sinut sängyllä.
Palaan katsomaan. Myöhästyin, olet jo poissa.
Lähden ulos. Sataa vettä. Avaan sateenvarjon. Sateen ropinan seasta kuulen tutut askeleet. Olet siinä. Sydämeni hypähtää.
Lähikaupan kassajonossa näen tutun takin, katson nopeasti alas ja mietin mitä sinulle sanoisin. Kaupungin ihmisvilinässä näen tuhannet kasvot, puolet niistä ovat sinun.
Näen sinut, vaikka et ole siinä. Näin sinut aina, vaikka et halunnut minun näkevän. Siksi lähdit. Koska näin sinut liian hyvin. Olet silti kaikkialla minne menen. Ehkä siksi, että olet vielä sydämessäni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Muistuttaa minua eräistä ajoista. Erittäin tunteikas ja hieno runo.