Sydän liian täynnä rakkautta,
ilman vastakaikua.
Tarvitsisi jonkun jakamaan,
taakan joka niin painaa.
Yhdelle se on liikaa,
painaa alas maahan.
Vaikea sieltä on enään nousta,
kun ei ole ketään kuka auttaisi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo vihlaisi sielussa asti..synkkyydessään hurmaava ja niin totuudenmukainen
Murheen murtamaa,yksinäistä,surullista..aina kuitenkin on joku joka välittää,niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Koskaan ei pidä luopua toivosta!