Yhtenä päivänä rakastin kai liikaa,
suljin silmät enkä jatkanut riitaa.
Annoin sun sanoa kaiket ne pahat,
surussasi muistit epäreiluimmat sanat.
Turhautumises muhun purit,
menneisyyttä sä taas kerran surit.
Oisit voinut antaa sen jäädä,
menneisyyttä se on, senkin jäärä.
Suuni kiinni mä pidin,
sua mä niin kai rakastin.
Viisi päivää siitä jo, mua vielä oksettaa,
sanat ne mua niin turhasti taas satuttaa.
Kerrot mulle kuinka onnellinen olet,
suljettua sait kai surun ovet.
Onhan se vallan hienoa tietää,
että muhun voit sen paskas siirtää.
Selite:
Joskus me ihmiset vaan ollaan hankalia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi