Harmaata tai mustaa, väliäkö tuolla.
Tylsyyttä ja turhaa, istua nyt täällä.
Opiskella kaikkea päivästä toiseen,
miksi mä alistunkaan moiseen,
Sivistyksestä mä välitä en lainkaan,
väliäkö millään, en mä tätä kaipaa.
Tahtoisin olla kuin joku loinen
elää tässä maailmassa
elää ja joku toinen
tekis työt mun puolesta.
Elämän stereotypia on se vaan hienoa,
samaa muottia
samaa tylsää perusnuottia.
Päivästä päivään täydelliset perheet,
elää vaan ja toistaa ne erheet,
mutta eihän ne sitä ikinä tiedä,
kun eihän sitä niiden naamalle viedä.
Kun on ne vaan niitä parhaita perheitä,
me vaan niitä loiseliöitä - ei terveitä.
Turhauttavaa, vaivun taas,
saastaan maan,
enkä vaivaudu vastaamaan,
kun ne taas vaatii mua aikuiseks kasvamaan.
Selite:
Kouluun oli tämä tarkoitus joskus viedä, ei sitten kuitenkaan kehdannut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on hyvä runo :>