Tähdetön, painava.
Tumma ja sininen.
Uninen taivas.
Loputtoman
vaiteliaisuuden
vallassa on kevyt
kantaa voimattomaksi
kulunutta kaunaa,
ja toivoa, että viha
itsensä hengiltä saastuttaa.
Mädäntyneet muistot,
haudata ne routaan.
Päästää irti.
Piirtää uusia kuvia,
kun on sen aika.
Jatkaa kirjoittamista,
kunnes tarina alkaa hahmottua.
Puhua sitten, kun sanat pulppuavat
sydämestä luonnostaan,
eikä enää mitään tarvitse
hävetä tai pelätä -
ei edes hulluksi tulemista,
ja sitä ettei varmoja
vastauksia ole olemassakaan
edessä kuoleman lohduttoman,
loputtoman olemattomuuden.
Kunhan vielä hetki...
Hetki vain - häivähdys
talviunen taikaa.
Kivuton portti
kevääseen johtaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
