Näinä iltoina,
juuri näinä iltoina kun on sydäntalvinen hämärä
ja kaarillani tanssii kuunvalo
antaisin mitä vain, jopa ylpeyteni
jos olisit siinä taas
eikä käsi hapuilisi pelkkää lakanaa.
Kuorsauksellasi pitämässä hereillä
levottomassa unessasi
mutta silti läsnä siinä vierellä
jotta voisin
kiusata puhaltaen hiuksiin
ja kutitellen kaulaa,
kunnes vetäisit syliisi ja nauraisit
kun naurusi asustaa täällä yhä
eikä minua kukaan kosketa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
