Suden heimo (kpl 1)

Runoilija John Volga

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 21.1.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hei. Turkulainen siis olen ja elämästä tykkään runoilla. Välillä muustakin ja fantasiaa jonkin verran kirjoittelen. En siis mikään perusjätkä ole, mutten mikään kovin herkkäkään. Olkaa siis rohkeita kommentoinnin suhteen, vaikken välttämättä kaikille kommentoikaan takaisin.

Näistä mun runoista voisin kai suositella sellasia kuin "Kiven ääni", "Melodia" ja "Virheet". Sopii hyvin jos haluat tutustua mun tuotantoon. Jos jaksaa lukea noita pitkiä alkuaikojen runoja niin kannattaa..
 

Kuuletko askeleet tuulessa, preerioilla, loputtomilla villihevosten kilparadoilla, joita kukaan ei koskaan tule kesyttämään. Tunnetko taikuuden väreilyn ilmassa, tuulessa, maassa? Öisin, tunnetko leiritulesi liekkien leikittelyn kasvoillasi? Kuuletko villin luonnon rytmin sydämessäsi? Tämä on kronikka noista aroista, Suden heimosta, hengestä, taikuudesta ja sodasta, joka muutti maailman.
Tarina alkaa kirkkaasta yöstä tuolta preerialta. Saatoit nähdä taivaalla tähdistöt, Rievinin murtuneen kuun, loputtomat yöhyönteiset, haukansilmäiset ilmojen herrat ja niiden varjot. Yö oli kylmä, mutta Suden heimon elämä ei muuttunut mihinkään tuon takia. Heimossa oli suuri hetki, sillä lapsen syntymä oli käsillä.
Suden heimossa lapset olivat rakastettuja, sillä se kuului heidän kulttuuriinsa. Se oli kuulunut heimon tapoihin ammoisista ajoista lähtien. Nyt yhdessä pienessä teltassa eräs nainen synnytti. Pää näkyi, pian hartiatkin ja sitten koko lapsi tuli maailmaan parkaisten hiljaiseen, kuin odottavaan yöhön. Susi ulvoi jossain kaukana vastaten lapsen kutsuun, näin Suden heimossa ajateltiin.
Heimon vanha ennustajanainen tuli telttaan tuoksahtaen yrteiltä ja mausteilta. Hän istahti jakkaralle, joka oli teltassa häntä varten. Hän katsoi syntynyttä poikaa ja kaivoi pusseistaan sekoituksen, joka oli näihin hetkiin tarkoitettu. Sekoitus kädeltään valuen, nainen siirsi sen pojan pään päälle ja sulki silmänsä keskittyen outoihin sanoihin, jotka kuuluivat loitsuun.
Ennustajattaren ryhti lysähti, kun näky otti hänestä vallan. Hänen silmänsä räjähtivät auki katsoen tyhjyyteen loistaen sisäistä valoa. Näky kesti hetkiä, kunnes ennustajatar palasi normaaliksi. Hänen henkensä rahisi, niin voimakas oli tuo näky ollut. Hän avasi suunsa ja sanoi:
"Suuria tekoja, verta, sotaa ja savua kohtaa tämän lapsen tietä. Hän kokee suurta tuskaa, menettää paljon, mutta saa myös paljon sen tilalle. Jopa enemmän kuin mitä menettää. Hänestä tulee suuri soturi, johtaja ja hänestä tulee tunnettu myös Loputtomien Preerioiden tuolla puolen. Tämä lapsi on siunattu, mutta hinta on tulevaisuudessa. Odottakaamme siis hänen tekojaan, hänen päätöksiään. Ennen kaikkea katsokaamme, että hän ei ole yksin. Ja katsokaamme, että hänestä kasvaa se kunnian mies, jota ennustus hänelle lupaa."
Ja ennustaja oli hiljaa, lapsi nukkui äitinsä sylissä kapaloituna. Teltassa olijat olivat hiljaa kuin kuolema, vain hengitykset rahisivat soihtujen valossa. Tämä oli ainutkertainen ennustus, joka lupasi koko heimolle hyvää, mutta samalla myös odottamatonta muutosta.
Suden heimo odotti.

Selite: 
Tää on uusi juttu mulle, päätin kokeilla.. kommentteja kaivataan.
Kategoria: 
 

Kommentit

ruusut: kiinnostus heräsi heti odotan jatkoa
kertoja on tavallisuudesta poikkeava
risut: kerronta on ehkä vähän puuroista
henkilöihin ei saa tuntumaa

tää menee suosikkeihin jatkoa odotan innolla
:)

Sai kiinnostuksen heräämään. Tosin kirjoitustyyli ei innostanut.

 

Käyttäjän kaikki runot