Vannoin etten palaa,
ja silti palasin.
Uskoin sinua
ja annoin anteeksi,
kuten aina ennenkin.
Mä tahdon uskoa,
että viimein tajusit,
kuinka paljon satutit
ja menetit.
Seuraavalla kerralla
lähden kokonaan.
Silloin turha on sun itkeä,
en tule palaamaan.
Ehkä silloin opit
ettei naisia kohdella niin,
tai historiasi on kirjoitettu
päiviin yksinäisiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkaus on vahvaa,
tekee joskus heikoksi.
Puhuttelevan Hyvä runo.
Samaistun täysin osuvaan napakkaan tekstiisi.
Hyvä!